Meille on luontevaa tehdä suunnitelmia tuleville päiville, viikoille ja vuosille. On hyvä huomioida suunnitelmia tehdessään etteivät ne ole sama asia kuin omat unelmamme. Ainakin niiden suunnittelussa on otettava huomioon käytännön realiteetit niin hyvin, kuin ne vain pystyy ottamaan huomioon. Aina sekään ei riitä ja pettymyksiä tulee asioiden tapahtuessa eri tavoin, kuin olimme suunnitelleet. Mukaan on voinut tulla tekijöitä, joita emme ole kyenneet ottamaan huomioon ja koko suunnitelma on voinut romuttua tai ei ole saavuttanut toivottua lopputulosta. Olemme myös voineet rukoilla asian puolesta ja siitä huolimatta olemme joutuneet pettymään, joskus jopa ihan melkein maalissa tai lähellä sitä.
Joskus joudumme todella kyselemään ja miettimään Jumalan tahdon tietä elämässämme. Asia, joka on meille itselle ollut tärkeä ja rakas, onkin jostain syystä jäänyt pöydälle tai olemme itse joutuneet jakamaan kokemusta Joosefin kanssa, että meidät on unohdettu ja jätetetty vankilaan virumaan. Siinä sitten koetamme elää ristiriitaisten tunteidemme kanssa pannen toivomme ja luottamuksemme Jumalaan, mutta toisaalta tiedostaen ihmisten inhimillisyyden, heikkouden ja kyvyttömyyden auttaa meitä asiassamme. Joskus Jumala sallii meille asioita, joiden avulla Hän koettelee meitä, meidän luottamustamme ja uskoamme. Saamme huutaa Jumalan puoleen asioita ja tuntuu kuin Hän ei tässä nimenomaisessa asiassamme haluaisikaan auttaa meitä, vaan on jättänyt meidät yksin. Apua ei vain tunnu löytyvän, vaikka kuinka rukoilisi ja Jumalan puoleen huutaisi. Hän ei ole mikään vastausautomaatti eikä taivuteltavussa oleva johtaja, joka kyllä kuuntelee meitä ja antaa meille vapaat kädet toimia, kun riittävän hyvin perustelemme aikeemme. Jumala ei toimi näin.
Jeesus itse omalla esimerkillään näyttää meille, mikä on meidän asemamme Jumalan edessä. Se on kuuliaisuuden tie. Raamatussa kerrotaan että Jeesus vaikka olikin Jumalan Poika ja itse Jumala, kärsimisestään oppi kuuliaisuuden. Hän puhui toistuvasti Jumalasta Isänään kunnioittavasti ja lähettilään tavoin. Hän antoi ymmärtää että Hän on tullut täyttämään lähettäjänsä tahdon. Hän sanoi että meillä on sama, nisunjyvän kuolemisen tie edessämme.
Ennen ristiinnaulitsemistaan ja meidän lunastamistamme Hän hikoili verta Getsemanen puutarhassa kun Hän rukoili Jumalaa ottamaan Häneltä pois se malja. Hän tiesi ja tunsi että Hän ei tähän kykene ilman Isän apua. Hän tiesi ja tunsi ettei Hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin täyttää Isän tahto, jota Hän koko maanpäällisen elämänsä ajan jo oli toteuttanut ja oli lähestymässä maalia. Hän tiesi että se oli mahdoton tehtävä ilman Isää.Ja Hän rukoili että Isä ottaisi Häneltä pois sen maljan, mutta rukoili ettei tapahtuisi Hänen tahtonsa, vaan Taivaallisen Isän tahto. Tässä Jeesus siis luotti Jumalan Poikana koko elämänsä Jumalan käsiin.
Meille on annettu sama tie. Kaikessa saamme jättää omat suunnitelmamme ja elämämme Jumalan käsiin. Välillä emme ymmärrä asioita, joita tapahtuu elämässämme. Kuitenkin parhainta meille on Hänen tahtonsa tapahtuminen omassa elämässämme. Hänen tahtonsa kaikkia ihmisiä kohtaan löytyy Raamatusta. Suuri viisaus on Jeesuksen omissa sanoissa, "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin tämä kaikki myös teille annetaan." Jumalan yhteydessä ja Häneen yhä syvemmin tutustuessamme alamme ymmärtää syvemmin Hänen tarkoitustaan omassa elämässämme ja jotain myös Hänen tahdostaan, kun luemme Raamattua ja vietämme Herran Pyhää ehtoollista Hänen omiensa kanssa. Saamme olla Pyhän Hengen ohjauksessa ja Jumalan rakkauden täyttämänä. Siinä on meidän rauhamme ja turvamme. Voimme sittenkin sanoa Hänelle että tapahtukoon Hänen tahtonsa, ei meidän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti