Näin keväällä valon määrä lisääntyy huikealla tavalla sekä päivien pituudessa että valon voimakkuudessa. Välillä täytyy ihan siristellä silmiään ja suojautua liian kirkkaalta tuntuvalta valolta vaikkapa aurinkolaseilla. Talven jälkeen valo tuntuu suorastaan tunkeutuvan joka paikkaan paljastaen samalla kaikki pintojen epäpuhtaudet. Samalla kun valo tuo virkistystä ja voimaannuttaa, se voi myös ahdistaa paljastaessaan kaiken lian ja rikkinäisyyden, mikä on saanut olla suojassa pimeinä päivinä.
Minua viehättää runsaan valon ja varjojen vaihtelu. Aina jonkin esteen osuessa valolähteen eteen, tulee myös varjo. Kirkkaalla säällä ja valossa myös varjot ovat voimakkaimmillaan. Näin on myös Jumalan kirkkauden osuessa ihmisen elämään. Hänen Sanansa on meille valo, joka antaa meille elämän.
Jumalan valossa me toisaalta näemme oman likaisuutemme ja puutteemme, syntimme. Tämän meille paljastaa Hänen Sanansa. Toisaalta tässä valossa saamme myös kokea Kristuksen Armon auringon valon ja lämmön, kun saamme uskoa anteeksi syntimme, joita toki kadumme ja niiden tähden olemme murheellisia. Kaikki on Kristuksen sovitustyön varassa, eli Armon auringon säteilyn varassa.
Entä jos varjot lankeavat niin suurina ettei armon aurinko enää näy? Entä jos taivas käy pilveen? Mistä silloin valo?
Voimme havahtua välillä siihen, että elämässämme on tunkkainen ja värejä haalistava kajastus, jota emme ole aluksi ollenkaan huomanneet. Se on voinut syntyä vähitellen tai äkkiarvaamatta. Voi myös olla että on syntynyt niin jyrkkiä varjoja, että niiden lomasta ei Armon auringon pilkahdukset pääse luoksemme. Jokin on päässyt Hänen armonsa eteen ja esteeksi. Joskus riittää meidän omat pyhityksemme pylväät estämään armon valon loistamasta sisimpäämme. Emme saa omalla pyhityksellämme aikaan muuta kuin kasvustoa, joka tukkii Kristuksen sovitustyön tuoman anteeksiantamuksen valon ja rauhan leviämisen sisimpäämme. Joskus se voi olla joku muu meidän sisimmässämme oleva este, pieni kettu sydämemme viinitarhassa.
Tarvitsemme joka päivä valoa. Emme tule toimeen ilman sitä. Eksymme ja joudumme harhaan ja kompastumme ilman valoa. Turhaan ei Raamatussa useissa kohdissa muistuteta valossa vaeltamisesta ja siitä, että Sana itse on valo ja valaisee sisimpämme ja mielemme. Valo paljastaa, mutta se myös eheyttää ja parantaa. Se saa aikaan myös kasvun. Ilman valoa emme voi elää. Jeesus kutsuu meitä pimeydestä valoon joka hetki. Hän sanoo että silmä on ruumiin lamppu ja jos silmäsi on valaistu, niin silloin myös koko ruumiisi on valaistu. Me saamme valomme ainoastaan Jeesuksesssa ja Hänen Golgatan täytetystä työstään joka päivä. Siinä valossa näemme elämämme kaikki asiat oikeissa mittasuhteissa. Siinä meidän on hyvä elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti