Minulla on työmatkoillani oiva tilaisuus pohtia milloin mitäkin asiaa. Viime aikoina on noussut mieleeni mitä kummallisempia ajatuksia Ukrainan sodasta ja sen eri tekijöistä. Sitä kautta ajatukseni kulkeutuivatkin tänään maailman päättäjiin, eri valtakuntien päämiehiin. Hehän tapaavat toisiaan aina milloin minkäkin asian yhteydessä. He kun ovat toistensa kollegoita. Tämä ajatus tuntui aluksi kyllä täysin absurdilta näin tavallisen Maija Meikäläisen näkökulmasta katsottuna, mutta tottahan se on.
No mitähän nämä kollegat juttelevat tapaamisissaan? "Kuis sulla menee sen ja sen "naapurin" kanssa? " "Miten te olette hoitaneet tämän tai tuon asian?" "Voitaisko me tehdä tässä asiassa yhteistyötä?" "Meidän pojat kyllä hoitaa nuo hommat hyvin. Meillä on ajatus lähteä kehittämään tällaista projektia. Haluatteko liittyä mukaan siihen?" jne. Sitten voidaan toki vähän syödä ja olla hetken aikaa viihteellä yhdessä ja jutella vähän niitä näitä ajan kuluksi. Ja ihmisiä kun ollaan, niin joskus voidaan sanoa pari sanaa jopa perheenjäsenistä. Näin sen voisi kuvitella olevan.
Lieneekö heillä kuitenkaan mitään sen sortin kollegiaalisuutta, jossa yhdessä kyettäisiin oikeasti puuttumaan asioihin, jos jollakulla alkaa oikeasti todellisuuden taju hämärtyä ja hän alkaa käydä vaaralliseksi sekä itselleen että muille. Sellaista järjestelmää ei ole päättäjiä varten luotu, vaikka heitä periaatteessa koskevat samat psykologiset lainalaisuudet ja eettiset säädökset kuin muitakin kansalaisia. Heitä koskevat saman Jumalan säädökset ja ohjeet kuin kaikkia muitakin ihmisiä. He ovat solmineet useita kansainvälisiä sopimuksia, mutta joskus vaikuttaa siltä että osa sopimuksista solmitaan vain näön vuoksi, turvaamaan oman valtakunnan ja viime kädessä omia etuja.
Huikeaa on ajatella että nämä pienet ja suuret päättäjät, eri kansojen päämiehet ovat kaikki ihmisiä, Jumalan luomia olentoja. Heitä koskevat kaikki samat ihmiselämään kuuluvat inhimilliset lainalaisuudet kuin muitakin ihmisiä. Se tekee tästä maailmasta aikalailla mielenkiintoisen paikan elää. Ajatella että Jumala on antanut ihmisten hallintaan kaikki päätökset ja asioiden järjestelyt täällä maailmassa. Ja millä mallilla asiat ovat? Tämä tulelle talletettu maailma huokailee koko luomakunnan kanssa kuin synnytystuskissaan.
Kaikesta murheellisesta näkymästä huolimatta näkyy että Jumalan käden jälki ja sallimus on eri historiallisten tapahtumien yllä. Jumalan Sana on toteutunut, toteutuu parasta aikaa ja tulee vielä toteutumaan kaikki se, mikä ei ole vielä toteutunut.
Kun tätä kaikkea katselee, miettii ja pohtii, niin tulee kiitollinen ja hyvä olo siitä, että mitään maailmassa ei kuitenkaan tapahdu Jumalan sallimatta. Kaikki pahakin, mitä tapahtuu, niin Jumalan kädessä sekin on. Saan olla turvassa ja luottaa Sanan lupauksiin tämän maailman melskeissä olen Jumalan kädessä eikä siitä kukaan minua irti riistä. Siinä suuressa kädessä on kaikkien maailman kaikkien ihmisten elämä ja kuolema, päättäjienkin. Ja jokainen joutuu tekemään lopullisen tilinpäätöksensä Hänelle, miten elämänsä, lahjansa käytti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti