Ihmisen elämässä tuntuu olevan aikoja, jolloin asiat ja tapahtumat suorastaan vyöryvät eteenpäin. Silloin tuntuu ettei kykene hahmottamaan kaikkea elämässään tapahtuvaa ja joutuu ottamaan ikäänkuin aikalisää, että kykenee jollakin tasolla myös psyykkisesti merkitykselliseen ja mielekkääseen elämään.
Oman sisareni äkilllinen kuolema laukaisi minussa tällaisen tapahtumien vyöryn. Toki olin jo pidemmän aikaa surrut asioita, jotka sisareni elämässä olivat mielestäni huonolla tolalla. Hän kärsi jatkuvista kivuista ja oli lähes täysin vuoteeseen sidottu viimeisen vuoden ajan. Aina kun hänet näin, minulle tuli hyvin kurja olo. Sitä pahensi tietoisuus siitä, etten voi mitenkään auttaa häntä muuta kuin kuuntelemalla hänen ahdistustaan ja tuskaansa.
Nyt sitten hänen kuolemansa jälkeisenä päivänä itkeä vollotin suoraa huutoa tuskaani ulos. Minun on ollut hyvin vaikea käsittää miksi hänen on täytynyt kärsiä niin paljon. Ja kaikki kärsimys ei johdu ainoastaan hänen sairauksistaan, vaan siitä ongelmavyyhdistä, jonka keskellä hän eli. En voi tästä asiasta kertoa tällä hetkellä enempää, mutta hyvin, hyvin surullista se on.
Sain omalta puolisolta koko ajan hyvin paljon tukea surussani ja myös lapseni ja lähipiiri tuki minua. Se ei kuitenkaan tuntunut riittävän, vaan tämä tuska pimensi hetkeksi myös suhteeni Jumalaan ja tunsin että olin pimeydessä tuskani kanssa. Se oli jotenkin pelottava kokemus. Pelkäsin, että vajoan itsekin pimeyteen. Niinpä sanoin Jeesukselle että annan Sinulle kaiken tämän tuskani ja nämä epäoikeudenmukaisuuden ajatukset ja kaikki mitä tästä asiasta tunsin ja ajattelin, niin kaiken purin Jeesukselle. Vähitellen tuska helpotti ja luottamus Jumalaan ja Jeesukseen palasi.
Jumala alkoi parantaa surua ja kaipaustani. Olen löytänyt Jumalasta uusia ulottuvuuksia. Hän on myös lohdutuksen Jumala ja Hänellä on tunteet. Hän ymmärtää ihmisen tuskan, surun, mutta myös ilon, rakkauden ym.tunteet. Nehän ovat kaikki Jumalan luomia ja meihin istuttamia.
Ihmeellistä se on, mutta Raamattu todella kuvaa Jumalan eri luonteenpiirteitä ja ne ovat todella inhimillisiä. Ja miksei näin olisi, koska me olemme Hänen kuviaan. Me olemme Hänen kuviaan, mutta Hän ei ole meidän muovattavissamme emmekä ymmärrä aina Hänen tarkoitustaan. Kuitenkin olemme Hänen lapsiaan ja lapsina saamme luottaa siihen että Hän tietää mikä on meille kulloinkin parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti