Mitä Jumala tahtoo meistä?

Minua on viime aikoina kovin puhutellut Hebrealaikirjeen kohta, jossa puhutaan paatumuksesta, johon ei enää ole uhria eikä siis anteeksiantamusta. Hebr.10:26-29. KR38 26. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, 27. vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. 28. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: 29. kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!

Ja Hebrealaiskirje varoittaa paatumuksesta muissakin kohdissa. Esimerkiksi Hebr.3:12-19 KR38 sanotaan:

12. Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, 13. vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; 14. sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. 15. Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",16. ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä? 17. Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan? 18. Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille? 19. Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.

Nämä tekstit ovat toki kirjoitettu aikanaan juuri muistutuksena ja varoituksena sen ajan juutalaiskristityille, mutta koska Jumalan Sana on elävä ja ikuinen, niin tämä Sana on Jumalan puhetta myös meille, tämän ajan kristityille. Jos me olemme tottelemattomia Jumalan tahtoa kohtaan ja rikomme sitä, niin Jumalan tuomio kohtaa meitä aivan samalla tavalla kuin se on kohdannut seurakuntia ja kristittyjä, joille tämä on aikanaan kirjoitettu varoitukseksi.

 Mitä siis on tuo paatumus, josta niin Raamatussa meitä varoitetaan. Se on Jumalan Sanan tottelemattomuutta. Jos Jumala kerran on Jumala ja Hän on antanut meille Raamatun, Pyhän Sanansa, niin kuinka me silloin uskallamme olla tottelematta Hänen Sanaansa. Kuinka uskallamme väittää jostain sanan kohdasta että se ei tarkoita sitä, mitä siellä sanotaan. Jos me etsimme Hänen tahtoaan ja myös Jeesuksen opettaman Isämeidän rukouksen tavoin pyydämme että tapahtukoon Sinun tahtosi ja kuitenkin toteutamme oman järkemme mukaisesti Jumalan Sanan tulkintaa, niin emmekö ole silloin ristiriidassa rukoustemme ja elämämme kanssa suhteessa Jumalan tahtoon. Me emme voi luottaa pelkästään omaan järkeemme Raamatun tulkinnassa, koska järkemmekin on"synnin sokaisema" usknpuhdistajamme Lutherin mukaan. Tarvitsemme aina Pyhää Henkeä Raamatun ymmärtämiseen.

Olen miettinyt sitä, miten tottelemattomuus Jumalaa kohtaan vaikuttaa seurakunnissa ja kristillisessä elämässä, siis elämässä kristittyjen keskellä. Tästähän ei nykyään paljon kuule opetusta, koska vallalla on käsitys, että me pelastumme armosta ja kaikki on sovitettu. Riittää, että me vain otamme pelastuksen ja sovituksen uskossa vastaan. Näinhän se todella on pelastukseen nähden. Siihen emme voi mitään lisätä, vaan se on täysin armosta ja lahjaksi tullutta meille.

 Mutta emme voi kuitenkaan ohittaa Raamatun varoituksia paatumisesta ja synnistä. Me olemme pelastettuinakin ja kastettuina uskovina edelleen myös tässä synnin ruumiissa, jonka alaisuudessa me siis olemme halusimmepa tai emme. Ja Raamattu varoittaa ettei synnin siis pidä hallita meidän ruumiissamme vaan meidän pitää hengellä kuolettaa lihan teot eli synnit. Niinpä me joudumme joka päivä toteamaan sen että me olemme syntisiä ja tarvitsemme Jeesuksen sovitustyötä kelvataksemme Jumalalle.
KOL.3: 5-15 KR38 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, 6. sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, 7. ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. 8. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. 9. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa 10. ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. 11. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. 12. Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, 13. kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. 14. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. 15. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. 

No miten me sitten paadumme? Paatumus tulee siitä, että emme pane pois syntejämme ja tunnusta niitä Jumalalle, siis syntejä, mitkä Pyhä Henki, Jumalan ääni omassatunnossamme meille synniksi osoittaa. Olemme esimerkiksi rikkoneet jotain lähimmäistämme vastaan sanoen hänelle jotain ikävää, mikä on mahdollisesti häntä loukannut. Pyhä Henki kehoittaa meitä pyytämään anteeksi, mutta me vähättelemme, että eihän tuo nyt mitään ollut, että sattuuhan noita. Emme tee parannusta ja sovi asiaa lähimmäisen kanssa ja emme myöskään tunnusta asiaa Jumalan edessä. Silloin tämä katumattomuus johtaa vähitellen paatumukseen, mikä on sitä, että emme enää kuule Jumalan eli Pyhän Hengen ääntä omassatunnossamme. Emme saa yhteyttä Häneen, koska meillä on tunnollamme tunnustamattomia syntejä. Voi myös olla, että pieni kateus sisarta tai veljeä, lähimmäistämme kohtaan saa aikaan tämän paatumuksen, jos emme tunnusta sitä Herralle. Ja tarvitsemme myös päivittäin Jumalan sanan ruokaa, että Pyhä Henki pääsee puhumaan sydämellemme ja omalletunnollemme, koska Jumala asuu Henkensä kautta Sanassaan ja sitä kautta Hän asuu myös meissä, kun uskomme Häneen. Hän asuu siis uskon kautta meissä. Ja nimenomaan uskon kautta Jumalan Sanaan.

Tämä päivittäinen Raamatun Sanan tutkiminen ja Jumalan tahdon kyseleminen sekä päivittäinen parannuksen tekeminen ja syntien pois paneminen on sitä valvomista, mihin meitä Raamatussa kehotetaan. Kun valvomme, niin säilytämme myös yhteyden Jumalaan elävänä ja ensirakkauden Herraamme, kuten Ilmestyskirjassa asiasta muistutetaan Efeson seurakuntaa Ilm.2:4-5 KR 38  Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. 5. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.  

Ymmärräthän rakas lukijani siis, että me elämme erittäin vakavaa aikaa. Meidän maassamme on Raamatun Sana nykyään pimennossa kristittyjenkin kohdalla. Saamme todella rukoilla, että pysymme hereillä ja Jumalan armosta uskovina tämän pimeän ajan keskellä. Herra auttakoon minua ja sinua pysymään nöyrinä Jumalan Sanan alla Hänen tahtoaan noudattaen ja Hänen ääntään kuunnellen. Joka vahvana pysyy loppuun asti se pelastuu. Ja Jeesukseen turvautuva ei koskaan joudu hukkaan, mutta ystävä rakas, lue Raamattua päivittäin ja rukoile Pyhää Henkeä avaamaan Sanaa. Jumala avaa Sanansa hänelle, joka tahtoo sitä noudattaa. Ole siunattu! Jumala haluaa että elät Hänen yhteydessään joka hetki. Se yhteys sinulla on aina Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen sovituksessaan. Elä elämääsi anteeksiantamuksesta käsin joka hetki.Siinä on kaikki mitä tarvitset.