Jumalan Sana ja siihen suhtautuminen tulee olemaan loppupeleissä se jakolinja, miten kirkon ja kristinuskon meidän maassamme tulee käymään. Jeesus aikanaan perusti seurakuntansa Sanan eli Kristus-kalliolle. Hän sanoi Pietarille, että tälle kalliolle hän perustaa seurakuntansa. Vaikka Pietarin nimi tarkoittaa kalliota, Jeesus ei koskaan perusta mitään ihmisen varaan, vaan Jumalan varaan ja Hänen Sanansa varaan.
Kun nyt mietimme suhtautumistamme Raamattuun, Jumalan Sanaan, niin kirkkona ja seurakuntana emme voi rakentaa muuhun kuin Sanan varaan. Jos muutoin toimimme, niin Herra ei tule sitä siunaamaan ja Hänen Henkensä väistyy pois siitä. Silloin kirkko on kuollut ja kääntyy palvelemaan muuta Jumalaa kuin Häntä, jonka Raamatusta olemme oppineet tuntemaan.
Kirkossa yli seurakuntarajojen on jo hylätty Jumalan Sanan totuuksia ja käännetty selkä Jumalan totuudelle asioita ihmisjärjellä selitellen. Sen hedelmiä saamme jo niittää kaikkialla. Se on tuonut mukanaan luopumista, paatumista, eksymistä ja Jumalan Sanan vastaisten lakien säätämistä. Se on tuonut yhteiskunnallista sekasortoa ja monenlaista kovuutta ja säälimättömyyttä aidon lähimmäisen rakkauden tilalle. Hedelmistä me näemme että käänne pois perinteisestä Raamatun tulkinnasta ei ole tuonutkaan mitään hyvää ja siunausta elämäämme, kirkkoomme ja maahamme. Jos olemme rehellisiä, niin meidän on pakko hyväksyä ja todeta, että näin todella on.
Olemme nyt vedenjakajalla. Hylkäämmekö Jumalan Sanan ja jatkamammeko jumalatonta menoamme, vai teemmekö kirkkona ja seurakuntina parannuksen ja palaamme Jumalan Sanan vahvalle perustalle. Se Sana kestää ja perustus on kallio. Sitä eivät tuonelan portit ja helvetin vallat voita. Sen totesi jo uskonpuhdistajamme Luther.
Tässä on vielä yksi erittäin vakava puoli. Me olemme myös koko kansakuntana vaarassa, jos emme ymmärrä etsikkoaikaamme ja sitä että todellinen turvamme on vain Jumalassa. Rukoilethan ystävä sinäkin siunausta ja varjelusta maallemme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti