Herra puhuu meille Sanassaan. Hän puhuu meille meidän henkeemme, meidän omaan tuntoomme. Tänä aamuna tahdon kiittää Sinua Herra kaikesta. Kiitos Herra rististäsi! Luotan siihen että annat minulle päivittäin juuri sopivan ristin kannettavaksi.
Saan lähteä tänäänkin työhöni Sinua palvellen ja rakastaen. Tiedän ja tunnen, että vanha luontoni ei pidä aikaisista aamuheräämisistä, ei toisten palvelemisesta ja rakastamisesta. Pukeudun tänäänkin Sinun täyteyteesi, täyteen varustukseesi ja siinä luottamuksessa, että Sinä olet kanssani joka hetki, saan turvallisesti käydä jokaiseen päivään.
Opettelen kiittämään Sinua jokaisesta piikistä ja nöyryytyksestä, jota saan kokea. Iloitsen siitä, että ne saavat minut turvaamaan Sinuun entistä lujemmin.
Minun turvani on iankaikkinen Jumala ja minua kannattavat iankaikkiset käsivarret.
Mitä voi ihminen minulle tehdä? Mikä on ihminen Sinun edessäsi? Tomujyvä, maan mato. Miksi siis kiinnittyisin ihmisiin ja laittaisin turvani ihmisten mielipiteisiin.
Tahdon oppia tuntemaan laupeutesi, että voisin tuoda Sinun laupeutesi ja rakkautesi maailman hädän keskelle. Opin hiljaisuudessa ja päivittäin askelissasi ymmärtämään myös Sinun tietäsi, uhritietäsi joka johti meidän edestämme iankaikkisen rakkauden tekoon yksin armosta, meidän edestämme täydelliseen sovitukseen ja lunastukseen. Tartun siihen ilolla tänä aamuna ja kaikkina elämäni päivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti